Merimerkit kestävät kovatkin kelit

Merimerkit ovat alttiina ankarille sääolosuhteille: auringon, tuulen ja kosteuden vaihtelu pistää merimerkit koville missä päin maailmaa tahansa. Suomessa yhtälössä ovat vielä mukana talven tuomat pakkaskelit ja jäät.

Merimerkkien työtehtävänä on oikealla paikalla pysyminen täsmällisesti sovituilla väreillä. Entinen Väylävirasto eli nykyinen Väylä tarkistaa vuosittain jäiden lähdön jälkeen poijujen ja viittojen kunnon – varsinkin viitoilla on taipumus rikkoontua tai siirtyä. Merimerkit sijoitellaan paikoilleen noin metrin tarkkuudella satelliittinavigoinnin avulla.

20 vuotta sujahtaa laboratoriossa nopeasti

Väylän hallinnassa on noin 25 000 merimerkkiä, joista viittoja on 16 000 ja poijuja vajaa tuhat. Muut merkit ovat kiinteitä linjatauluja, kummeleita, reunamerkkejä, loistoja ja majakoita.

Väylä ei millään ehdi pitelemään päivänvarjoa jokaisen merimerkin yllä pintaa suojatakseen, vaan on keksittävä jotain muuta. Avuksi on löytynyt laboratorio. Sen luomissa keinotekoisissa olosuhteissa voidaan testata materiaaleja ja niiden kestoa nopeammin kuin luonnossa. 20 vuoden auringonpaahde saadaan laboratoriossa aikaan nopeasti osoittamalla keinovalon avulla kohteeseen massiivinen ultraviolettiannos. Yhtä lailla vaihtelun vaikutusta voidaan tutkia nopeutetusti: testattavaa tuotetta tai materiaalia rasitetaan vuoron perään suolavedellä, kosteudella ja auringolla.

Tutkitun tiedon avulla kohti parempaa

Tutkimustyö on tuottanut tulosta. Merimerkkien säänkestävyys on parantunut roimasti, käytännössä esimerkiksi haalistumisesta aiheutuvia ongelmia ei juurikaan enää esiinny. Nykyisin merimerkkeihin käytetty materiaali on korkealaatuista polyeteenimuovia, jossa käytetään kahden värin rakennetta: sydänosa on mustaa muovia ja pintaosa on värjätty puolen sentin syvyyteen saakka. Tällä tavoin valmistettua merimerkkiiä ei uv-säteily haperruta.

Värien lisäksi tutkitaan ja testataan myös heijastimien kiinnitystä ja niiden kestävyyttä.

Äly puetaan jo merimerkkeihinkin

Digitalisaatio ulottaa auttavat kätensä myös merimerkkien kunnossapitoon. Uusimmat innovaatiot auttavat valvomaan merimerkkien sijantia ja toimivuutta etänä: korjauskierrokselle tarvitsee lähteä vasta, jos etävalvonta ilmoittaa, että lyhdyn paristo on päättymässä tai merkin sijainti on muuttunut. Lisää energiaa säästyy, kun etävalvonnan ja automatisaation avulla valoa pidetään täydellä teholla vain tarvittaessa. Normipoijuista saadaan älypoijuja, kun niihin asennetaan vaikkapa aallonkorkeutta ja vedenvirtausta mittaavat anturit. Tulevaisuudessa poijuista kerättävä tieto saattaa auttaa veneilijää kertomalla täsmällisiä aallonkorkeuksia ja varoittamalla vaikeasta veneilykelistä.