Näin vältät karilleajon: aja maltillisella nopeudella ja pysy kartalla

Joka vuosi sadat veneet ajavat karille Suomen rannikkovesillä ja järvillä. Joskus karilleajot vaativat meripelastustoimintaa, mutta paljon useammin ne aiheuttavat katkoksen mukavaan veneilykokemukseen ja kalliita korjauksia. Kun tietää, missä, milloin ja miten karilleajot tapahtuvat, voi ottaa oppia niiden välttämiseen.

”Suurten kaupallisten alusten karilleajot tutkitaan perusteellisesti. Usein käy ilmi, että karilleajon syynä on tarkkaavaisuuden puute ja huono tilannekuva”, kertoo Alandialla tuotekehittäjänä toimiva Gustav Löwing. Hän on koulutukseltaan merikapteeni ja toiminut aluksen päällikkönä niin pohjoisen napa-alueen risteilyillä kuin Tukholman saariston lautoillakin ja kulkenut lähes kaikilla maailman merillä erilaisilla aluksilla erilaisissa rooleissa.

”Sama pätee myös vapaa-ajan veneilijöihin. Monet luottavat liikaa nykyisiin teknisiin apuvälineisiin, jotka voivat käytännössä näyttää hyvin epäluotettavia tietoja veden syvyydestä veneen reitillä. Syvyysmittausten tiedot voivat olla yli sata vuotta vanhoja ja perustua luotaamalla tehtyihin mittauksiin, jolloin mittauspisteiden väliin on voinut jäädä matalikkoja.”

”Nykyaikaisten navigointivälineiden näytössä syvyydet näyttävät selkeän tasaisilta ja karikot selvästi merkityiltä. On helppo tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja ajaa liian suurella nopeudella vesialueilla, joissa pitäisi itse asiassa tarkkailla edessä olevaa vettä huolellisesti ja jättää riittävä turvamarginaali sekä rantaan että matalikkoihin. Ja tietysti tarkkailla myös ympärillä olevaa liikennettä.”

Suuret väylät, jotka on merkitty viitoilla tai muilla merimerkeillä, on mitattu uudenaikaisilla menetelmillä. Merkittyjen väylien ulkopuolella syvyysmittaukset voivat kuitenkin olla vanhoja ja puutteellisia.

”Digitaalisen tai paperisen merikartan perustana olevat tiedot voivat olla hyvin vaihtelevia, ja väylien ulkopuolella olisi hyvä tietää, miten mittaukset on tehty. Silloin syvyystietoihin osaa suhtautua oikein. Kannattaa varata aikaa merikarttaan tutustumiseen ja yrittää saada selville, miten ja milloin syvyydet on mitattu.”

Pelastus- ja avustustehtävistä saadut tilastotiedot antavat viitteitä siitä, että veneilijät eivät aina huomioi kaikkia merikarttojen tarjoamia tietoja. Monet merikarttoihin hyvin merkityt karit keräävät usein osumia vapaa-ajan veneistä.

Mitä veneilijältä vaaditaan?

”Syvässä vedessä voi riittää muiden veneiden seuraaminen, mutta kun syvyys vaihtelee ja alueella on matalikkoja ja kareja – kuten saaristossa lähes aina on – täytyy koko ajan tietää, missä ollaan. On yllättävän vaikeaa sovittaa nopeus oikeaksi ja pysyä selvillä omasta sijainnista. Turvallinen nopeus tarkoittaa myös nopeuden sovittamista kipparin ja miehistön kokemuksen, vallitsevien sääolosuhteiden, veneen ja muun liikenteen mukaan.”

”Voi sanoa, että saaristoliikenteessä on kahdenlaisia kippareita: niitä, jotka ovat jo ajaneet karille ja niitä, jotka vielä joskus ajavat karille”, Gustav naurahtaa. Hän kertoo itse selvinneensä kölin raapimisella Tukholman saariston Baggensfjärdenillä ja toivoo, että se riittää luokittelemaan hänet kippariksi, joka on jo ajanut karille.

”Harjoittelimme kilpapurjehdusta ja toimin ohjaajana oppilasryhmälle. Katseeni oli perää kohti ja valvoin miehistöä, mutta vastuu veneestä oli kuitenkin minun. Se oli hyvä muistutus kaikille veneessä olijoille nostaa katseensa ja säilyttää tarkkaavaisuutensa myös vesillä, jotka mielestään tuntee hyvin.”

”On hyvin tavallista, että karilleajo tapahtuu tutuilla vesillä, lähellä kotisatamaa, jossa ei yleensä olla niin tarkkaavaisia tai navigoida niin huolellisesti. Tietyt yksittäiset karit aiheuttavat muita enemmän vahinkoja, mutta useimmat onnettomuudet jakautuvat eri kareille. Kenties kotisatamasi lähelle!”

Tilastojen mukaan uusien veneiden omistajilla vahinkojen todennäköisyys on hieman muita suurempi. Toisaalta kun mitään ei ole tapahtunut pitkään aikaan, kokeneemmat kipparit voivat tulla hiukan huolimattomiksi eivätkä muista aina olla riittävän tarkkaavaisia. Tällainen asenne voi aiheuttaa virheitä ja onnettomuuksia.

Karilleajon veneelle ja sen varusteille aiheuttamat vauriot vaihtelevat. Moottoriveneissä rikkoutuvat yleensä voimansiirron alimmat osat, potkuri ja vetolaite.

”Pienikin vaurio potkurissa voi aiheuttaa tärinää, joka puolestaan rikkoo konetta sisältä. Vakavissa törmäyksissä perälautaan voi tulla halkeama ja runkoon vuotoja, vaikkei runko itse olisikaan osunut mihinkään.”

”Purjeveneissä osuman saa yleensä köli, ja silloin myös kölin takana oleva runko voi saada pahoja vaurioita. Kaaret ja moottoripeti voivat irrota, kun veneen massan tuottaman, eteenpäin suuntatuvan liike-energian vaikutus leviää aaltona koko veneeseen. Halkeamia voi syntyä kauaskin osuman saaneesta kohdasta”, Gustav muistuttaa.

Karilleajon jälkeen on tärkeää tarkistaa koko vene huolellisesti ja varmistaa, ettei muita vaurioita ole. Joskus tarvitaan välittömiä toimenpiteitä, toisinaan taas venettä voi käyttää vielä loppukesän ja tehdä korjaukset vasta syksyllä, kun vene on nostettu ylös vedestä.

Jos vietät paljon aikaa vesillä ja haluat oppia navigoimaan paremmin merikartan avulla, tarjolla on monenlaisia koulutuksia, esimerkiksi veneilykoulutuksia ja laivuritutkintoja. Jotkut koulutukset jakautuvat pitemmälle ajalle, toiset ovat intensiiviviikonlopun mittaisia.

Me Alandialla tunnemme veneilyn. Haluamme kertoa vesillä liikkujille turvallisesta veneilystä, veneen omistamisesta ja vakuuttamisesta. Sillä veneily on parasta silloin, kun tietää, mitä tekee. Tunne veneily Alandian kanssa: lue lisää venevakuutuksista tästä ja seuraa meitä myös somessa.